Hitaamman internetin puolesta

Muistan ajan, jolloin internetiin mentiin. Kone käynnistettiin, vierailtiin sivustoilla ja kone suljettiin. Nykyään internetistä ei tulla pois, koska siellä ollaan koko ajan: taskussa, ranteessa ja yöpöydällä.

Internet on rikki

Suurin osa siitä, mitä verkossa kulutamme, kulkee muutaman yhtiön palveluiden kautta. Niiden liiketoiminta perustuu siihen, että viivymme palvelussa mahdollisimman pitkään ja näemme mahdollisimman monta mainosta. Syöte ei näytä sitä, mitä käyttäjät haluavat nähdä, vaan sitä, mikä pitää käyttäjät paikallaan.

Kirjailija ja aktivisti Cory Doctorow on kuvannut ilmiötä termillä verkkoalustojen huonontuminen (enshittification): alustat ovat ensin hyviä käyttäjilleen, sitten mainostajilleen ja lopulta vain omistajilleen. Kuulostaako tutulta?

Peukalo, joka ei pysähdy

Loputon vieritys on suunniteltu niin, ettei siinä ole luontevaa kohtaa lopettaa. Sen kehittäjä Aza Raskin on myöhemmin katunut keksintöään. Lopputuloksella on jo oma nimensäkin: doomscrollaus. Moni tunnistaa illan, jolloin ”katson vain hetken” venyi tunniksi lyhytvideoiden parissa, eikä mieleen jäänyt mitään. Huomiokyvystä on tullut raaka-aine, jota louhitaan, ja sen huomaa: monille jo pelkkä elokuvan katsominen tuntuu suoritukselta ja pitkän tekstin lukeminen mahdottomalta.

Kaikki jää talteen

Maksuttomat palvelut maksetaan tiedoilla. Jokainen klikkaus, sijainti ja pysähdys syötteessä tallentuu, yhdistetään muihin tietoihin ja päätyy eteenpäin. Usein emme edes tiedä, kenelle kaikille tieto päätyy tai mihin kaikkeen tietoa käytetään.

Peili, joka palkitsee

Sosiaalinen media palkitsee itsensä esille tuomisesta. Tykkäykset ja seuraajamäärät pelillistävät kokemuksen. Ne tekevät jokaisesta julkaisusta pienen kilpailun, ja helposti huomaamattaan alkaa julkaista sen mukaan, mikä kerää eniten reaktioita, eikä sen mukaan, mikä on itselle tärkeää.

Kaveri, joka ei tunne sinua

Somevaikuttajat puhuvat suoraan kameraan, kertovat aamupalansa ja huonot päivänsä ja kutsuvat seuraajiaan yhteisöksi. Siitä syntyy tunne ystävyydestä, vaikka suhde kulkee vain yhteen suuntaan. Ilmiöllä on nimikin: parasosiaalinen suhde.

Asetelma on kuitenkin toinen kuin miltä se näyttää. Vaikuttaja tarvitsee yleisön, mutta todellisuudessa yleisö ei tarvitse vaikuttajaa. Seuraajien huomio on se, mitä myydään mainostajille, ja kaverin vinkki on usein maksettu mainos. Samalla jatkuva vertailu toisten siloteltuun elämään syö tyytyväisyyttä omaan.

Vanhanaikainen vastalääke

Ennen sosiaalista mediaa ihmisillä oli kotisivuja. Ne olivat kömpelöitä ja persoonallisia, ja niitä päivitettiin silloin, kun oli jotain sanottavaa. Kieltämättä se päivitäminen myös aika usein unohtui. Kotisivu oli tekijänsä näköinen paikka verkossa, eikä algoritmi päättänyt, kuka sen näki. Kotisivujen jälkeen tulivat blogit, mitkä tihensivät päivitystahtia, mutta toisaalta toivat mukanaan jo joitakin sosiaalisen median varjopuolia.

Tämä sivusto on yritys palata jonnekin kotisivujen ja ensimmäisten blogien aikakauteen. Täällä ei ole tykkäyksiä eikä kommenttikenttää, joka odottaa reaktioita. Jos näistä kirjoituksista on jollekin hyötyä, niin hyvä. Jos ei, niin ainakin ne auttavat itseäni jäsentämään ajatuksiani.

Miten tämä sivusto on tehty

• Ei evästeitä eikä seurantaa. En tiedä, kuka sivulla käy, enkä tarvitse sitä tietoa.

• Ei ulkopuolisia palveluita. Fontit, kuvat ja koodi tulevat tältä palvelimelta, joten sivun avaaminen ei kerro sinusta kenellekään muulle.

• Kevyt. Sivu latautuu nopeasti myös hitaalla yhteydellä ja vanhalla laitteella.

• Esteetön. Sivua voi käyttää näppäimistöllä ja ruudunlukijalla.

Tarkemmat tekniset tiedot löytyvät sivulta Tietoa sivustosta.

Hitaampi internet ei tarkoita hidasta verkkoyhteyttä. Se tarkoittaa, että verkkoa käytetään tarkoituksella eikä tottumuksesta.